miun elämä on sielua riuduttavien onnensirpaleiden ja pikkuhiljaa tuskaa hellittävien surunmurujen sekamelska. oon ajatellut ja tuntenut niin paljon kaikenlaista niin pikkuisessa ajassa etten oikein käsitä sitä itsekään. itkua ja naurua, sanomattomia sanoja ja niitä sanoja jotka olisi pitänyt jättää sanomatta. kylmyyden kangistamia jäseniä ja helteen polttamia ruumiinosia. tuuliviirityttömäisyyksiä ja vastakohtaisia ristiriitaisuuksia. vittu.

ja silti oon ihan armottomalla tavalla ihastunut siuhun, edelleen.